Jag är jättesöt..

*Rådjur SWE eli Roni on russ-herra.
*Säkäkorkeutta komiat 124 cm.
*Roni on tällä hetkellä
*Ennätys mahdit 2.10,3 x ja voittosumma 3503 v€
*Ja voittajatiimin Ronin kanssa muodostaa Fantti (CeRi).
*Roni on Flak Farmilla kasvanut Anders Olssonin kasvattama Svedu poika.
*VH-40666
*Lotta L. toi Ronin Suomeen, jonka jälkeen se matkusti tänne lapista 14-kesäkuuta.2oo7.

Min mamma är best ♥

i.Ker rådirse SWE	ii. Ker rådi SWE	ie. ei tiedossa
e. Elsta SWE	ei. Elhattar SWE	ee. ei tiedossa

Mun faija, Ker rådirse, oli kova äijä, sen varpaille ei niin vaan hypitty. Se oli ulkonäkönsä puolesta sitä lajia, joka ei koskaan tuu näkemään mitään BIS-kehiä. Eikä se niin hyvä käytöksinenkään ollu, mut radalla se oli kingi. Kaikki oli aivan älliköinä, kun ne näki sen juoksevan. Sillä on voittaminen verissä, koskaan ei saa luovuttaa, se sano sen ainoon kerran kun me nähtiin. Se oli outo hetki. Me seistiin vierekkäisissä karsinoissa ja se tuijotti mua silmät kiiluen. Vaivaantuhan siitä vähemmästäkin, mut en osannut sanoo mitään. Lopulta se totes, et kunhan muistan jaksaa aina loppuun asti, musta tulee samanlainen voittaja kun se. Talli jossa se asu, ei ollu tätä Toivomusta isompi. Karsinat oli kyhätty puusta ja tarhat oli aika kurasia. Sekin oli yks syy siihen, miks kaikki niin paljon ihmetteli, kun se tuli ja voitti.

Mutsi, Elsta, oli ihan eri maata kun faija. Se oli sellanen seurapiiri pimu, jok tykkäs kun kaikki kehu miten nätti se on ja miten ihanasti se liikkuu. Raviratoja se ei ikinä nähnykkään, ei. Mut kouluradoilla se oli kruunaamaton kuningtar. Kaikilta jäi montut auki, kun se liisi kevyesti ku nallekarkki pitkin kenttää. Pirun nättikin se oli, mikäli oikein muistan. Siks kai faijakin siitä tykkäs, vaik ne näkikin vaan sen yhen ainoon kerran. Mutsin olotkin oli ihan erilaiset. Se asu isossa kolmenkymmenen hevosen tallissa, joka oli niin puhdas et sitä käytsii ois voinu nuolla. Kaikki oli tosi yllättyneitä, kun faija pani sen paksuks. Se oli sillon käymässä mutsin tallilla, ko sen lähellä oli ravirata. Faijan mukan mutsi oli siinä ihan läheisessä tarhassa ja et se oli niin nätti, et sen oli vaan pakko karata sen luo. Omanlaisiaanhan ne oli, mutsi ja faija siis, mut ei ne hullumpia ollu, oon itteasias aikast ylpiä niistä.

Se Silmää Tekevä.

Moikkelis koikkelis, täällä kusti! o_o Mistäköhän tuon kuulin..No, anyway... Minä olen Roni, Toivomuksen mahtavin oripojuli! Olen varsasta asti ollut vilkas ja utelias persåånä (Näin ruottalaisittain.. Kjeh Kjeh...) Ja se on säilynyt vielä tällä iälläkin. Tosin, koska vastuullani on koko tämä moniturpainen lauma, (5 muuta ponia) On minunkin hieman aikuistuttava.

Ajaessa koko lihaksikas poniruumiini täyttyy jännityksestä. Onneksi myös Papu yleensä jännittyy, joten jännitämme yhdessä. Muista tämä ei tosin ole hyvä juttu, jota en tajua o_o Miksei Papu saisi jännittää? sehän on vain hyvin ihmis - ja ponimaista. No, kai siitä joskus selviämme, mutta takaisin siis MINUN juoksuuni. Jännitys yleensä purkautuu, kun ollaan menty hetken aikaa. Sitten ryhdyn keskittymään taas siihen juoksemiseen. Harmikseni, Charme osaa keskittyä koko ajan, ja korjaa siis potin.. No, kyllä minä täältä vielä nousen.

Taluttaessa kuljen kuin pieni ja komea enkeli. Tosin, jos tammoja sattuu vastaan saatan hieman elvistellä, mutta minkäs minä luonnolleni mahdan. Joskus, kun olen oikein energisellatuulella, saatan jopa hilpaista karkuun. Se on helppoa kun sen osaa. Papu ei tosin ollut kovin mielissään... mutta hurmaan hänet kyllä heti komealla olemuksellani ;> (Papu räjähti nauramaan tässä kohtaa)

Laitumella/tarhassa, no.. mitä tästä nyt sanoisi? Olenhan tarhassani yksin, joten päivät ovat melko rauhallisia. Nautin kaikesta vapaa-ajastani, varsinkin kesällä, kun valmennus on käynnissä. Minut tapaa yleensä torkkumasta, tai syömästä tarhassani. Joskus tosin varsat naapuritarhassa saavat minuun liikettä, joten alan näyttämään heille pukittelun mallia.

Raveissa ja ihmisten keskuudessa, päähäni kohoaa se sama jännitys kuin ajaessakin. Entä jos mokaan? entä jos kaadumme? Entä jos joku nauraa minulle? Ruotsissa minulle kävi vähän ikävästi, joten siulunisilmin näen väkijoukossa ties mitä puukottajia ja poninvihaajia... Papu yleensä saa minut rauhoittumaan, mutta jännittää se silti.

Hoidosta nautin, siinä missä useimmat muutkin. Kun joku harjaa minua ja puhelee minulle, suuressa poninsydämmessäni, tuntuu aivan... IHANALTA! Miten sen nyt kuvailisin.. tiedän silloin, että täällä minua oikeasti RAKASTETAAN! En ole näille ihmisille pelkkä rahakone, vaan he oikeasti välittävät minusta. Osaatteko te kuvitella tätä samaa tunnetta? Toivottavasti osaatte, sillä minä en ainakaan ole ikinät tuntenut mitään ihanampaa.

Lapsoset.
Toivomuksen Pataässä TVM Äityli Megaera KAH -- 1.1.2008
Ricardo RVM Äityli Charemande SWE -- 27.1.2008
Lotupaukku TVM äityli Charemande SWE -- 3.3.2008
Råden RD äityli Nerwen WN -- 30.4.2008


Onnistumiset.