© Amely.

Kyse on asenteesta.
*Robin Aaron SGR eli Aaron on gotlanninrussherra.
*Säkäkorkeutta ei olal vielä mitattu.
*Aaron on tällä hetkellä vuotta vanha.
*Ennätystä e ivielä ole.
*Ja voittajatiimin Aaronin kanssa muodosti Monni (ToT) .
*Aaronin on kasvattanut Susa, SGR Ponies
*VH-00000
*RAV-0000
*Toivomukseen Aaron muutti 6.heinäkuuta`08

Olen isäni näköinen, mutta silti onnellinen. .

i.Robin Hood	ii. Chokehold	ie. Elyse
e. Ariana MG.	ei. Bysto	ee. Sixteen MG

Hommat hoidetaan tyylillä.

(Huomio, nyt ensimmäistä kertaa Papu kertoo jotakin ponista, ennen kuin se saa itse suunvuoron) Robin on yksi mielenkiintoisimmista koskaan Toivomukseen eksyneistä poneista, sillä sillä ei ole minkäänlaista ravitaustaa. Alunperin siitäkin oltiin tarkoitettu ratsua, mutta jotenkin se vain päätyi tänne Toivomuksen pusikkoon. Minusta sen menneisyydellä ei ole tässä asiassa niinkään paljon väliä. Kunhan sillä on neljä jalkaa ja häntä, kaikki on hyvin.

Hörh! Minä olen Robin Aaron SGR eli Aaron. Mä oon varsin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen ponipoika, enkä oikein koskaan kiirehdi minnekkään. En suinkaan ole laiska, siitä ei nyt ole kyse. Mun tyylini vaan on vähän hidas, hiiiidaaaas.

Ajaessa ja kouluttaessa mua täytyy kunnolla lämmitellä, että kulkisin edes johonkin suuntaan. Ravurina olo on sinänsä helpompaa kuin ratsuna, sillä nyt mun pitää vain juosta eteenpäin, kun ratsastaessa pitää tehdä kaikenmaailman voltteja ja kiemuroita ja hypätä esteitä. Tää on yksinkertainen homma, jonka mä tajuan.Lisäksi se on varsin nopeesti ohi, juokset kerran sen tietyn matkan ja eikun kotiin nukkumaan.

Raveissa ja muiden ponien keskuudessa mun käytös ei oikeastaan vaihtele. Lepäilen paikallani rauhallisena enkä liiku ellei ole pakko. Lepuutan jalkojani ja pidän silmät puoliummessa, että voin samalla hieman tarkkailla ympäristöä. Edes vihollisarmeijan hyökkäys tai kunniakseni järjestettävät sambakarnevaalit ei saa mua heräämään, jos en tahdo herätä. Uni se ponin tiellä pitää, vai miten se oli ja minne se meni.

Taluttaessa liikun verkaiseen tahtiin perää pitäen ja jos voisin puhua kysyisin et onko pakko. Monesti taluttaja saa kärsimättömänä kannustaa mua vähän reipastumaan, mutta minkäs teet. Liikenne ei mua hätkäytä, sitä käyttävät vain kaksijalkaiset joilla on kiire. Mä mieluummin tallustan ihan rauhassa ja katselen ympärilleni. Kun liikkuu hitaammin, näkee enemmän.

Tarhassa/laitumella etsin rauhaisimman paikan ja jään siihen lepäämään. Vaikka muut rupeis tanssimaan letkajenkkaa mun ympärilläni, en liikauta kavionpuolikastakaan. Toiset käy aina välillä tarkistamassa et oonko mä edes elossa ja säikähtävät aikalailla jos yhtäkkiä heilautan korviani. (Muahahaa) Kun saadaan sapuskaa, löntystän hiljalleen tyhjälle heinäkasalle ja popsin samaan tyyliin. Kun on maha täynnä, voikin vetäytyä ruokalevolle.

Hoidettaessa mun kanssa ei tuu ongelmia. Se on iisi homma, seistään vaan paikallaan ja annetaan ihmisten tehdä työt. Yleensä vaan roikutan korviani ja annan alahuulen lerppua kun ne häärii siinä harjojensa kanssa. Kesällä kärpäset on kyllä ärsyttäviä, kun pysyy paikallaan niin ne pörräävät koko ajan tepastelemaan kauniin turkkini päälle. Noh, ei mitään hyvää ilman jotakin huonoa, elämä kattokaas on.

Vauhtivauvat.
Varsa isukki Isä/ -- Syntynyt.
Keikat: